PTS Magazine - Elämäntyöpalkinto 2023 – Henrik Stoor
16.07.2024
Jo pienenä poikana syttyi mielenkiintoni kaikenlaisiin moottoriajoneuvoihin erityisesti kuorma-autoihin. Muistan juosseeni heti maantien varteen, kun kuulin kuorma-auton äänen lähestyvän. Ja mitä suurempi kuorma-auto oli, sen parempi. Joskus kävi tuuri, kun suuri puuauto ilmestyi. 50-luvulla oli vain yksi akselisia perävaunuja, ja kuorma-autot olivat pääasiassa bensiinikäyttöisiä merkiltään muun muassa Bedford, Thames, Austin, Morris, Chevrolet ja Ford. Oli myös muutamia diesel autoja esimerkiksi Volvo, Mercedes, Sisu ja Vanaja. Mielestäni "suurin ja mahtavin" oli Scania-Vabis malli Regent. Puuautot lastattiin joko vaijerinosturin avulla tai jopa käsin. Tukit purettiin usein vesistöihin purkamalla pankkojen lukitukset rautakangella. Yhdistelmä oli kallellaan ja koko tukkinippu rullasi alas veteen suurella loiskahduksella. Tämä tilanne oli hyvin riskialtis ja vaarallinen ja kiinnosti meitä pikkupoikia kovasti.
Kuorma-autot eivät olleet ainoat kiinnostuksen kohteeni vaan myös 50- ja 60-luvun amerikkalaiset autot olivat mielestäni taivaallisen hienoja, unelma mitä en uskonut olevan olemassakaan. Linja-autot, tavalliset autot ja moottoripyörät kuuluivat myös elämääni.
Piirsin ja väritin ahkerasti kauniita kuorma-autoja ja muita ajoneuvoja koulukirjoihin ja vihkoihin. Nuoruusvuosien aikana kasvoi myös kiinnostukseni kuorma-autojen ja rekkojen sommitteluun, myös urheiluautojen ja jopa veneiden sommittelu kiinnosti. Autonäyttelyt ja veteraaniauto harrastukset tulivat elämääni mukaan 60-, 70- ja 80-luvuilla.
Ammattiajokortin suoritin 20-vuotiaana ja sain jopa ajaa lyhyen aikaa kuorma-autoa. Mutta kohtalo toi elämääni diabeteksen ja jouduin valitsemaan toisen ammatin. Leipäni olen ansainnut mm rakennusalalla myymällä nosto-ovia teollisuuteen, auto- ja lentokonehalleihin.
Tutustuin moneen tunnettuun rekkamieheen niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Siihen aikaan aloitettiin järjestämään "Trucking Festivaaleja", joihin moni suomalainen rekkamies halusi osallistua autonsa kanssa. Kohtalon järjestämänä tapasin suomalaisen alan uranuurtajan Mikko ja Ritva Nukalan matkalla Ruotsin Mantorpiin Nordic Trophyyn 1982. Mikko tarvitsi kieliapua ja apua byrokratian hoitamiseen. Siitä lähtien olen toiminut mm Juha Ristimaan managerina ja auttanut monta muutakin suomalaista rekkakaveria manageroinnissa, joka käytännössä tarkoittaa tulkkaamista, papereiden tulkitsemista, hotellihuoneiden järjestämistä, yhdistelmien pesupaikkojen järjestämistä ja uusien kontaktien luomista rekkanäyttelyihin varsinkin Power Truck Show´hun. Koska olen aina ollut kovin kiinnostunut sommittelusta, olen saanut myös tuomaroida täällä Suomessa sekä ulkomailla.
"Truckingin" ohessa olemme vaimoni Pirjon kanssa harrastaneet veteraaniajoneuvoja useamman vuosikymmenen ajan. Autotallissamme on ollut kaksipyöräisiä museorekisteröityjä moottoriajoneuvoja mm 50-luvun mopoja sekä 70-luvun moottoripyöriä. Rakkain helmi on ollut museorekisterissä oleva veteraaniauto Volvo Duett P210 vm 1966.
Olen onnellinen ja tyytyväinen, että harrastukseni ovat toteutuneet ja olen saanut niin monta hienoa ihmissuhdetta harrastusten parista niin Suomessa kuin ulkomaillakin.
Tämän myötä toivon kaikille ystävilleni antoisaa elämää!
Nähdään näyttelyissä!
Henrik Stoor
Takaisin uutisiin
